Lemmenlukko

Syvällä minussa, paksun kuoren alla sykkii hölmö, romanttinen sydän.

Tapa kaivertaa munalukkoon nimikirjaimet ja ripustaa lukko erityisen paikan portteihin tai sillankaiteisiin symbolisoimaan ikuista rakkautta on minusta aivan suloinen. 

Käytännössä perheellisen insinöörin vaimon lemmenlukko tarkoittaa lukkoa makuuhuoneen ovessa. Lapsilta pääsy kielletty.

Vuoden synkin juhla

Näin viime yönä unta, että olin nuori ja notkea. Aamulla peilikuva näytti pahalta ja nivelet oli kankeat.

 

Se on kohta taas syntymäpäivä, jouluaattona. Joulu ei ole mun lempparijuhla, koska olen sorrettu. Ei koskaan iloisia kaverikutsuja, synttäri- ja joululahjatkin annettu samalla rykäsyllä.

Olen kuitenkin alkanut sietää joulua paremmin, koska nyt ymmärrän ettei joulussa ole oikeasti sellaista tunnetta, mitä media ja markkinoijat yrittävät luoda. Siksi monet kokevat joulumasennusta, koska odotukset ovat aina niin korkeat oikeanlaisesta joulusta. Oikeanlainen joulu on juuri sellainen, kuin itse sen haluan viettää.

 

En ole kuullut kenenkään kärsivän pääsiäismasennuksesta. Pääsiäisessä on iloa, kesän odotusta ja uutta elämää. Se on mun lempparijuhla.

 

 

Psykoanalyysia hevostallilla

Koko elämäni on ollut surkeiden sattumusten sarja, vai johtuuko se vain mun luonteesta, että on vaikea nähdä mitään hyvää missään.

Mutta eilen tuntui totisesti siltä, että ihan kaikki menee pieleen. Ainoa elämän osa-alue, missä olen luullut lapsesta asti onnistuvani. Noh, ne luulot murenivat maneesin pahnoille, kavioitten tallattavaksi.

Talli-ilta alkoi sillä että ratsuni haukkas käsivarresta oikein reilusti ja ratsastustunti mentiin maneesin seiniä pitkin, nurkasta nurkkaan. Vähän kuin olis villihevosta kesyttäny. Illasta jäi pelko.

Minä en halua tuntea pelkoa, missään, koskaan. Minä en halua suuttua, koska en hallitse sitä, miten voi olla vihainen ja sitten leppyä niin ettei siitä jää kenellekään mitään hampaankoloon.

En pysty hallitsemaan elämääni, enkä kovin hyvin enää hevosiakaan. Pelkään pelkoa.

Uusissa kengissä

Musta on tullu ihan huomaamatta työläinen, tämä on jo kolmas viikko töissä ja ainakin ensi viikko on vielä sovittu jatkoa.

Oon koittanu tässä sivussa räpeltää vähän kouluhommiakin, mutta kyllä tässä niin hyvälle tottuu kun saa arkena herätä töihin ja illalla kaatua väsyneenä sänkyyn. Kuka tässä enää koulua kaipaa... Ei vaan, nyt hoidetaan työt ja kouluhommat jossain välissä. Tarkotus ei ole jättää opiskeluja kesken, vaikka valmistumiseen menis kymmenen vuotta.

Nyt uutuutena esittelen blogini trendikkään fäshön-väläyksen. Ostin kengät missä ei varpaat kastu räntäisiä katuja talsiessa. Mutta kuka vaihtoi ne yön aikana pienempiin?
Miten voi tassut näin turvota yön aikana.
No uuvet kengät, itken ja kävelen.

Raikas tuuli

Tänään on onnen päivä. Kaikki kura huuhtoutuu tänään päältäni, kun pääsen hevosen selkään. Siitä tulee vahva tunne, kun hienoilla pohkeen ja sormien liikkeillä ohjaa suurta hevosta. Tasapainon ja ryhdin säilyttämisessä on aina parannettavaa, mutta onni on niissä sekunneissa, kun huomaa että näin sen pitäisi mennä koko ajan.

Tunnin jälkeen saan ystävällisen turvan kyhnytyksen hartioille, kun harjaan pollen selkää ja hän näyttää eleellään, että:"Juuri noin, rapsuta siitä".

Omakuva

Sinne ja takaisin

Asiat oli ennen, en sano että paremmin, mutta yksinkertaisempia. Oli pöljiä ja hulluja, mutta nykyään näille persoonille on niin monia variaatioita. Missä menee normaalin ja epänormaalin raja, onko kaksisuuntainen mielialahäiriö kuinka epänormaalia.

Minulla mieliala seilaa kahden viikon sykleissä terveestä itsetunnosta sairaalloisen huonoon itsetuntoon. Välillä näen tulevaisuuteni muutaman vuoden päässä valoisana ja täynnä uusia mahdollisuuksia. Yhtenä päivänä hiipii mieleen epäilys, että ehkä tulen epäonnistumaan ja parin päivän päästä elämässäni ei ole mitään hyvää. Tällaisina päivinä mun pitää vaan vetää nenä pois omasta pers... pektiivin korjaus on siis paikallaan.

Tuulessa tärisevä, pihlaja värisevä

Ergonomista potilassiirtojen harjoittelua, kiusallista ja pelottavaa. Oli jotenkin vaikea harjoittelutunti, huomasin vilkuilevani kelloa ja en olisi millään halunnut nostella paria tai tulla nostelluksi. Yllättävän vaikeaa olla niin lähellä vieraita ihmisiä, saati sitten kun kyseessä on oikeasti kipeä tai hauras ihminen, joka on minun heikkojen käsivarsien varassa.

Kotona vaihdoin sänkyihin puhtaat lakanat petaustunnin oppien mukaisesti. Jo äitini aikoinaan opetti armeijatyylisen petauksen, mutta olenko tehnyt äidin oppien mukaan... no en. Nyt on lakanat niin timmisti sängyissä, että kestää levottomimmatkin unet.

Helmi on rohkaissut mielensä ja loikannut sängylle testaamaan, voisiko tässä ottaa nokoset. Vehkan lehvän alla saa kuitenkin parhaat unet.

Uutta ja jännää

Tänään on voittajafiilis, koska koulussa harjoiteltiin pistämistä ja se meni hienosti. Kaikki uskalsi pistää, eikä kukaan pyörtyny. Vois sanoa, että se oli niin kivaa, että malttamattomana odotan sitä kun pääsen työkseni pistelemään.

Ensin tökittiin neulaa parin olkavarren ihonalaiseen kerrokseen, sitten tehtiin keittosuolaliuosrakkuloita käsivarren sisäpinnan ihoon. Oi miten söpöjä pikku paiseita saimmekaan aikaan.

Huomenna harjoitukset jatkuvat pakaralihakseen paukuttamisella.

Placebo-tyyppi

Placebo on latinaa ja suomeksi tarkoittaa "minä miellytän". Hoitotyön vuorovaikutus luennolla puhuttiin toisen ihmisen asemaan asettumisesta ja oman tahdin muuttamisesta toisen ihmisen tahtiin, että se helpottaisi vuorovaikutusta.

Minulta tuo käy niin hyvin, että monesti mietinkin -Kuka Minä olen? -Mitä Minä teen täällä? -Miksi Minun on oltava?

Elämä tuntuu hyvältä ja pahalta ja välillä hyvin pahalta. Mutta monesti syvimmässä ahdingossa jaksan parhaiten, kun ei ole mitään menetettävää. 

Mystinen metabolia

Eilis ehtoona vietettiin ystävien kesken italialaista illallista, hyvän ruuan ja viinien kera. Aamulla heräsin vähän väsyneenä, mutta muuten kondiksessa. Vasta  iltapäivällä elimistö oli päässyt illalla nautittujen juomien kanssa siihen vaiheeseen, että oli pakko luovuttaa ja heittää maate. Oloa ei lainkaan helpota, että aamuksi pitää olla valmiina liman imemistä potilaan nielusta käsittelevä tehtävä.

"Jos suussa on runsaasti limaa, ime ensin suu tyhjäksi. Normaalisti imeminen aloitetaan nielusta, sitten imetään suusta ja nenästä".  Tässä vaiheessa nousi vesi silmiin ja laukaisi yökkäysrefleksin. - Itku pitkästä ilosta, vaimitenseoli.

Unelmia ja Toimistohommia

Koulun alku on sujunut rauhallisen mukavissa merkeissä, ensimmäinen haastekin on ylitetty. Kuuluin siihen vähemmistöön, joka läpäisi lääkelaskutentin ekalla yrittämällä. Taputtelin itseäni olalle tästä hyvästä.

Alkavalla viikolla täytyy multiploitua töihin ja kouluun. Koulussa päästään harjoitustunneille, mikä tarkoittaa hoitsun vaatteisiin pukeutumista. Hykertelin mielessäni kun hain harjoitusvaatteita, mitähän mies tuumaa kun kerron että nyt mulla on sairaanhoitajan vaatteet... Noh, varsinaisesti se pyjama ei ole sukua eroottisille fantasioille.

Päiväni murmelina

Niin kuin siinä omituisessa elokuvassa, päiväni seuraavat toisiaan samanlaisina. Aamulla herään, laitan porukat tarhaan, kouluun ja töihin. Sitten me kissan kanssa kökötetään kotona ja ootetaan että muut tulee kotiin.

Onneksi pääsen taas kouluun ens viikolla, vaikka mulla on sellainen tunne ettei tämä opiskelu varsinaisesti johda mihinkään, mutta onpa ainakin jotain mielenkiintoista ajankulua. Oon liian vanha ja lihava kellekään työnantajalle. Met oomma Helmi-kissan kans yhtä tuottavia tälle yhteiskunnalle. Paitsi Helmistä ei koidu kuluja systeemille, toisin kuin minusta.

Kokemusta rikkaampana uuteen kauteen

Kolmen viikon työrupeama alkaa olla lopuillaan. Tilin saldoa tarkastellessani tunsin hipin rinnassa ikävän muljahduksen. Ehkä tästä työjaksosta olisin kuitenkin toivonut rikastuvani muutenkin kuin työkokemuksen verran.

Olen pitkään taistellut yleistä asennetta vastaan ja ajatellut, että työnteko kannattaa AINA. Nyt kun rahasta on tiukkaa, ja kun oikein ajattelen, niin en olisi valmis maksamaan työkokemuksesta, mitä tässä nyt teen. Soviteltu päiväraha ja liksa on yhteensä pienempi kuin ansiosidonnainen. Mutta tämä lysti loppuu siis huomisen jälkeen. Jään odottamaan seuraavaa kusetusta, mitä elämä tuo tullessaan. Veikkaan, että työttömän sivutoimisen opiskelijan kapoiselle polulle on asetettu monia kompastuskiviä.
C'est la vie *grin*

Onni hukassa

 

Mitä onnellisuus on?

 

Onko se toinen ihminen, joka tekee sinut onnelliseksi. Ihminen joka tuntee makusi ja osaa ostaa juuri oikean sormuksen kosiakseen sinua. Ihminen, jonka vuoksi jaksat nousta aamuisin sängystä, koska hän tekee sinut onnelliseksi.

Elämässä kaikki on kohdillaan, on hyvä työ, kaunis koti, lapset ja lemmikit, silti olo on tyhjä ja onneton. Miksi ihmiset on kädet ojossa ottamassa vastaan onnellisuutta? Onni on tehtävä itse!

Life is a bitch, but so am I.

Alakulo varoitus

Se on kohta tämäki kesä ohi. Tänään alkoi työt, kolmen viikon päästä koulut ja ennen kuin huomaankaan se vihmoo jo lunta.

Oon tässä viimesinä lomapäivinä kattellu ulos kadulle ja todennu, että yhtenä päivänä tuulee oikealta vasemmalle ja toisena vasemmalta oikealle, kylmä tuuli nuolee paljasta pihaa eikä hennot ruohon korret uskalla itää. Sen minkä sadetin sumuttaa, tuuli kuljettaa ja kuivaa pois.

Seuraan kun ruoho kasvaa

 

Ei haittaa, vaikka vettä sataa kaiket päivät, kun nurmikon siemenet on kylvetty. Nyt seuraan silmä tarkkana, milloin vihertää. Pihamaalla on hyörinyt minun lisäksi monenlaista jyrää, isoja ja pieniä koneita.

Sadepilviä ei huomaakaan, kun upottaa kädet kyynärpäitä myöten multaan. Ylpeänä esittelen lapionvarren kovettamia kämmeniä ja multaisia kynnenalusia. Mulla on oma puutarha!

Heikko ihminen

Ahkeran arjen tulos on nähtävillä tässä kuvassa. Olen maannut koko päivän sängyssä potemassa pahaa oloa. Liekö kulkutautia vai ihan vaan uupumusta, mutta uni on maistunut.

Uskollinen unikaveri päivystää sängyn vierellä. Helmin mielestä on hyvä säilyttää turvaväli, eihän me olla tunnettu vasta kuin muutama kuukausi. Ei tässä vielä aleta yhteistä sänkyä jakamaan.



Kaksi koulupäivää enää tälle kesälle jäljellä, mutta toivottavasti syksyllä monia vielä edessä.