perjantai 22. helmikuuta 2013

JOTAIN TEKEMISTÄ

Kävin kirjastosta lainaamassa herkullisia sisustuskirjoja. Yhdessä kirjoista oli koottuna pari aukeamaa kutkuttavia esineitä kodin ilmettä piristämään. Alla yksi kuvakaappaus joka johdattaa minut pian hankkimaan puutavaraa ja maalia. Olen jo katsellut vastaavanlaisia laatikoita, yhden olisin ostanutkin mutta kyseinen laatikko kuului somisteisiin, eikä ollut myytävänä. Siispä TI-vaihde silmään ja materiaalinhankintaan.



Esittelyssä vielä päivän pipo, tämä nupinlämmitin valmistui tänään.
Kuvassa luottomallini Amppu.


torstai 21. helmikuuta 2013

Hopeapajalla



Ensin se oli hopealankaa,
hienon hienoa hopealankaa.
Niinkuin Ismo Alangon laulussa lauletaan.





Langasta kieritettiin vieteriä ja vieteri sahattiin rinkuloiksi.


Rinkulat pujoteltiin ketjuksi.





Ja siinä se on, omin käsin tehty hopeakoru. 

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Yhtenä aamuna taivas on kirkas...



Taiteellisen puuskan tuloksena syntyi uusi pipo, sopivasti lämmittämään helmikuista pakkaspäivää.
Kummasti kaikki muu tekeminen vetää puoleensa paitsi kehityspsykologian portfolion kirjoittaminen. Aihe on kiinnostava ja ideoita on päässä, mutta en vain saa muodostettua niitä lauseiksi. Hermostuksissani leivoin vielä kaksi pellillistä marjapiirakoita, ehkä kupponen teetä piirakan kanssa saa runosuonen sykkimään. Tai lähden sittenkin tekemään puutöitä...
 
 
 


keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Särökitaraa säröilevälle sielulle


 
Mietin tässä miten hämmentäviä ovat ihmiset jotka puhuvat toisille asioita joita olettavat näiden haluavan kuulla. Se totuus kun kuitenkin sieltä pinnan alta hohkaa, haluaisin vain uskoa kauniisiin sanoihin, mutta totuutta ei saa puristettua ulos vaikka miten aihetta pyörittelisi.

tiistai 5. helmikuuta 2013

Kehityspsykologiaa ja auringonpaistetta




Viidentoista vuoden toimistotyö rupeaman jälkeen opiskelu tuntuu virkistävältä harrastukselta. Varsinkin kun päivä loppuu jo ennen kahtatoista ja kävelen kotiin auringossa hohtavien hankien reunoittamaa tietä.

Työsuhteen päättyminen ei välttämättä ole vain ikävä asia, minulle se tarjosi mahdollisuuden palata kouluun opiskelemaan uutta ammattia. Tavoitteena on saada tehdä jatkossa työtä, missä kohdataan ihmisiä ja pyritään helpottamaan elämää hankaloittavia asioita. Helpottavaa ettei enää tarvitse elää vuosineljänneksestä toiseen, aina vain parempaa tulosta tavoitellen.

maanantai 4. helmikuuta 2013

Minä olen...

Vaimo

Äiti kolmelle lapselle

Työtön

Opiskeleva

Talonrakentaja

Kotipuutarhuri

Askartelija