Maailman yksinäisin valas

Valtameressä ui valas, joka ääntelee valaille poikkeuksellisella taajuudella. Muut valaat eivät kuule sitä, eikä se kuule muita. Tutkijat ovat kuunnelleet sen ääntelyä jo vuodesta 1989 alkaen ja se on saanut nimekseen "world's loneliest whale".

Tunnen sielujen sympatiaa tuota otusta kohtaan. Usein tuntuu, että ääntelen, mutta kukaan ei kuule. Mun ääntely kuuluu näin: "yhyy-yhyy-byää!" "miksi minä, miksi aina minä".

Ei saa olla riippuvainen muista, onni on tehtävä itse. Kun viihdyn itseni kanssa, muutkin viihtyvät minun kanssa.

Mies hämärästä

Muistui mieleen radiosta kuultu keskustelu tai pohdinta aforismista "Elämä on kuin palapeli". Puhuja pohti ettei se ole sitä, koska elämä ei tule koskaan valmiiksi. En voi ajatella nytkään, että tässä se oli ja elämme onnellisina elämämme loppuun.

Sen kummemmin taustoja selvittämättä totean vain, että pitkä yhteiselo on ollut sekavaa, eri suuntiin vetämistä kunnes jotain oli ratketa ja mennä rikki. Onneksi ojensin käteni hämärään ja sieltä käteeni tartuttiin.

Suru ja paha mieli ovat niin tuttuja, että kun onnellisuus puskee ja ottaa tilaa, suru haluaa puolustaa alaansa ja hyökkää vastaan. Nyt voin nähdä miten palaset loksahtelevat paikoilleen ja kuva minusta alkaa hahmottua. Kun omakuva on valmis on edessäni uusi palapeli koottavaksi. 

Lyijyä

Mun maailma on kutistunut niin pieneen, olen kuin ongenkoukun lyijypaino.

Tämän blogikirjoittamisen ei pitänyt koskaan vaipua näin syvälle.

Olen selvittänyt itselleni sellaisia, elämää edistäviä periaatteita. Elämässä on vielä valinnanvapaus, mutta kuoleman jälkeen ei kukaan voi vaikuttaa enää mihinkään.

Ajattelen, että jos ihminen elää sen ajan, joka hänelle on määrätty, hän voi kuolla rauhallisella mielellä. Mummoni houri kuolinvuoteella perunoiden keittämisestä ja väen komentamisesta pöytään. Mummon elämä pyöri suurimmaksi osaksi kyökin puolella, en tiedä oliko hän harhoissaan onnellisissa vai onnettomissa ajoissa, mutta kuolema oli varmasti tervetullut silloin.

Jos minä päättäisin itse päivieni määrän, kuolisin ahdistuneena ja uskon että sielu jäisi kipeäksi. Ei olisi mitään mahdollisuutta enää parantaa sitä. Vaikka elämässäni asiat ei mene kuten toivon, vielä on mahdollisuus muuttaa omaa asennetta elämää kohtaan. Joskus kun on aika kuolla, se tulee mieluisana lahjana.

 

Synkissä mietteissä, hellämielinen hölmö