Valtameressä ui valas, joka ääntelee valaille poikkeuksellisella taajuudella. Muut valaat eivät kuule sitä, eikä se kuule muita. Tutkijat ovat kuunnelleet sen ääntelyä jo vuodesta 1989 alkaen ja se on saanut nimekseen "world's loneliest whale".
Tunnen sielujen sympatiaa tuota otusta kohtaan. Usein tuntuu, että ääntelen, mutta kukaan ei kuule. Mun ääntely kuuluu näin: "yhyy-yhyy-byää!" "miksi minä, miksi aina minä".
Ei saa olla riippuvainen muista, onni on tehtävä itse. Kun viihdyn itseni kanssa, muutkin viihtyvät minun kanssa.
keskiviikko 16. joulukuuta 2015
torstai 10. joulukuuta 2015
Mies hämärästä
Muistui mieleen radiosta kuultu keskustelu tai pohdinta aforismista "Elämä on kuin palapeli". Puhuja pohti ettei se ole sitä, koska elämä ei tule koskaan valmiiksi. En voi ajatella nytkään, että tässä se oli ja elämme onnellisina elämämme loppuun.
Sen kummemmin taustoja selvittämättä totean vain, että pitkä yhteiselo on ollut sekavaa, eri suuntiin vetämistä kunnes jotain oli ratketa ja mennä rikki. Onneksi ojensin käteni hämärään ja sieltä käteeni tartuttiin.
Suru ja paha mieli ovat niin tuttuja, että kun onnellisuus puskee ja ottaa tilaa, suru haluaa puolustaa alaansa ja hyökkää vastaan. Nyt voin nähdä miten palaset loksahtelevat paikoilleen ja kuva minusta alkaa hahmottua. Kun omakuva on valmis on edessäni uusi palapeli koottavaksi.
keskiviikko 2. joulukuuta 2015
Lyijyä
Mun maailma on kutistunut niin pieneen, olen kuin ongenkoukun lyijypaino.
Tämän blogikirjoittamisen ei pitänyt koskaan vaipua näin syvälle.
Olen selvittänyt itselleni sellaisia, elämää edistäviä periaatteita. Elämässä on vielä valinnanvapaus, mutta kuoleman jälkeen ei kukaan voi vaikuttaa enää mihinkään.
Ajattelen, että jos ihminen elää sen ajan, joka hänelle on määrätty, hän voi kuolla rauhallisella mielellä. Mummoni houri kuolinvuoteella perunoiden keittämisestä ja väen komentamisesta pöytään. Mummon elämä pyöri suurimmaksi osaksi kyökin puolella, en tiedä oliko hän harhoissaan onnellisissa vai onnettomissa ajoissa, mutta kuolema oli varmasti tervetullut silloin.
Jos minä päättäisin itse päivieni määrän, kuolisin ahdistuneena ja uskon että sielu jäisi kipeäksi. Ei olisi mitään mahdollisuutta enää parantaa sitä. Vaikka elämässäni asiat ei mene kuten toivon, vielä on mahdollisuus muuttaa omaa asennetta elämää kohtaan. Joskus kun on aika kuolla, se tulee mieluisana lahjana.
Synkissä mietteissä, hellämielinen hölmö
maanantai 16. marraskuuta 2015
Paljastus
Kerron salaisuuden. En ole pelkästään puoliksi työtön, syrjäytynyt ja epätoivon kätyri. Olen ennen kaikkea Suru, elokuvasta Inside Out.Lasten elokuva paljasti mun todellisen luonteen. Pienestäkin vastoinkäymisestä tai haasteesta heitän naamalleni maahan, enkä halua edes yrittää.
Elokuvan ohjannut Pete Docter kertoo, että elokuvan tavoitteena oli vain saada ihmiset nauramaan ja ehkä myös liikuttumaan. Nyt ihmiset tuntuvat puhuvan elokuvasta jonakin, joka on muuttanut tapaa nähdä itsensä ja muut.
Muksun mielestä parasta oli, kun elokuvan Riley-tyttö tanssi nakuna. Minä itkin ja nauroin tuolle Surulle, joka oli kuin minä.
torstai 12. marraskuuta 2015
Painekattilan anatomiaa
Painekattila eli painekeitin toimii samaan tapaan kuin mun sydän ja pää. Suu laitetaan tiukasti suppuun ja sitten aletaan kuumentamaan aivoja kehää kiertävillä ajatuksilla siitä, miten mun elämä kulkee onnettomuudesta toiseen, muodostaen epäonnisten tapahtumien sarjan. Mutta kuten kaikilla ihmisillä, myös minulla asiat järjestyy. Välillä ratsastetaan aallonharjalla ja välillä kroolataan niin pirusti, että päästään takasin pinnalle.
Turvaverkko on taas viritetty, ainakin viikolla 51 on tapaaminen avoimen ammattikorkean opintosuunnittelijan kanssa opintojen jatkamisesta. Vaikka kaikki muut tässä maailmassa pettäisivät, niin Oulun avoin AMK ottaa minut avosylin takaisin.
Pieninä murusina on onni maailmalla, kiveltä kivelle pomppien etenen. Jaksan toivoa, että onnellisuus voittaa vielä.
Positiivisin terveisin,
Mie
Turvaverkko on taas viritetty, ainakin viikolla 51 on tapaaminen avoimen ammattikorkean opintosuunnittelijan kanssa opintojen jatkamisesta. Vaikka kaikki muut tässä maailmassa pettäisivät, niin Oulun avoin AMK ottaa minut avosylin takaisin.
Pieninä murusina on onni maailmalla, kiveltä kivelle pomppien etenen. Jaksan toivoa, että onnellisuus voittaa vielä.
Positiivisin terveisin,
Mie
sunnuntai 8. marraskuuta 2015
Maiskis sano mätäs
Iltapäiväkävelyllä pimeässä metsässä murheinen mieli hukkuu mustaan, niinkuin taskulampun valokeila. Luonnolla ja hengittämisellä on positiivinen vaikutus mielialaan. Soisessa maastossa hyppiessä mättäältä toiselle hengästyin sen verran, että muistin tämän asian hengityksestä.
Kipeänä ja stressaantuneena hengitys muuttuu pinnalliseksi rintakehän yläosahengitykseksi. Rauhallinen palleahengitys rauhoittaa mieltä ja helpottaa kipua. Vagushermo on tahdosta riippumattoman, parasympaattisen hermoston rauhoittava hermo, joka kulkee pallealihaksen läpi ja pallean rytminen, pitkä liike aktivoi vagushermoa.
Tiede -lehden jutussa sanottiin, että sympaattinen sykähdyttää, parasympaattinen paskattaa. Eli Vagushermo antaa aivoille viestiä, että rauhoitutaan nyt, kroppa voi rentoutua.
Kipeänä ja stressaantuneena hengitys muuttuu pinnalliseksi rintakehän yläosahengitykseksi. Rauhallinen palleahengitys rauhoittaa mieltä ja helpottaa kipua. Vagushermo on tahdosta riippumattoman, parasympaattisen hermoston rauhoittava hermo, joka kulkee pallealihaksen läpi ja pallean rytminen, pitkä liike aktivoi vagushermoa.
perjantai 30. lokakuuta 2015
Horroria
Viime yönä kolmen aikaan pidettiin kiismerien kanssa palaveria, kannattaako lähteä ulos pakkaseen värjöttelemään. Yhessä päätettiin mennä vielä takasin nukkumaan.
Halloweenin nimeen kävin viikolla läpi kauhun ja epätoivon hetkiä. Punnersin itseni läpi kahdesta valintakokeesta. Aluksi ajattelin, että mihinkä helvettiin oon taas itteni ilmottanu. Olipa siellä kuitenkin muitakin vanhoja ihmisiä, jotka toivoi uusia haasteita elämäänsä.
Mies kertoi kuulleensa työkoulutuksessa, että suomalaiset lähestyy uusia asioita helposti tragedian kautta. Rohkeasti kannattaisi kokeilla komiikan keinoja. Koska olen tragikoominen epäonnistuja, tykkään rämpiä ja räpeltää epätoivon suossa.
Tällä kertaa valintakokeissa ei käteen jäänyt muuta kuin mojova migreeni. No migreeni on pään kohalla, mutta kuvaannollisesti käteen ei paljon jäänyt.
maanantai 19. lokakuuta 2015
Rintalasta painuu kasaan
"Tuska on tuttu, se nousee uutena aaltona ja kuljettaa joka kerta kauemmas rannasta. Ympärillä vain mustaa vettä, mutta en pelkää".
Se on orpo tunne, kun aikuisena alkaa löytymään oma tahto ja se tahto on kuljettamassa minut pois kaikesta tutusta. Mihin suuntaan haluaisin elämää muuttaa? Pitääkö olla vahva vai saako olla tosi heikko? perjantai 22. toukokuuta 2015
Ihana valo

Parahin päiväkirja, minulla on ollut niin hauskaa viimeiset puoli vuotta, kun olen saanut olla töissä. Kyllä ihminen elää tunteesta, että on tärkeä ja tarpeellinen.

Kevätaurinkokin saa mun molekyylit hyri-semään niin, että on vaikeaa pysyä kasassa. Pihalla alkaa perinteinen perennojen kevätmuutto. Kasvit lentävät kukkapenkistä toiseen ja sitten seuraan niiden kasvua.
Jos haluat olla onnellinen ikuisesti,
perusta puutarha.
-Kiinalainen sanonta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

