Kategoriassa ahdistus ja tuska, eli homma hoituu kun tarpeeksi pännii perhesiteet ja omat olemattomat vaikutusmahdollisuudet työllistymiseen. Mielessäni noituen kaivoin kunttakasasta kivenmurikoita ja kärräsin ne tallin taakse. Siinä oli kahvakuulatreeniä kerrakseen. Sitten nakoin klapit melkein valmiiseen puuvajaan, katoksen alle suojaan. Näin ollaan taas lähempänä kukoistavaa puutarhaa. Äitienpäivä lahjaksi toivoin multakuormaa, mutta toive ei taida kuitenkaan toteutua. Yksi syy ärräpäihin on pihanlaitto insinöörin kanssa, se ei ole taiteellinen vaan tieteellinen tehtävä.
Mutta kuinka ollakaan, eilen tuli kutsu työhaastatteluun. Osa-aikatyö sosiaalialalla tukisi hyvin unelmatyöni tavoittelua. Katsotaan miten haastattelu menee ja sitten käytännönjärjestelyt, onko byrokraattisesti mahdollista yhdistää tässä tilanteessa työ ja opiskelu. Jokatapauksessa pientä positiivista virettä kuitenkin aistittavissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti