perjantai 11. lokakuuta 2013

Tuulessa tärisevä, pihlaja värisevä

Ergonomista potilassiirtojen harjoittelua, kiusallista ja pelottavaa. Oli jotenkin vaikea harjoittelutunti, huomasin vilkuilevani kelloa ja en olisi millään halunnut nostella paria tai tulla nostelluksi. Yllättävän vaikeaa olla niin lähellä vieraita ihmisiä, saati sitten kun kyseessä on oikeasti kipeä tai hauras ihminen, joka on minun heikkojen käsivarsien varassa.

Kotona vaihdoin sänkyihin puhtaat lakanat petaustunnin oppien mukaisesti. Jo äitini aikoinaan opetti armeijatyylisen petauksen, mutta olenko tehnyt äidin oppien mukaan... no en. Nyt on lakanat niin timmisti sängyissä, että kestää levottomimmatkin unet.
Helmi on rohkaissut mielensä ja loikannut sängylle testaamaan, voisiko tässä ottaa nokoset. Vehkan lehvän alla saa kuitenkin parhaat unet.

2 kommenttia:

  1. Mies on käynyt armeijan mutta ei se vaan osaa petata pyörimisen kestävää petausta. Meillä onkin nyt luovuttu kokonaan lakanoista ja keksitty sujauttaa petari pussilakanan sisään, pysyy VÄHÄN paremmin paikallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noooh, teillä nuorilla voi olla muutenkin enemmän kuhinaa petissä ;)

      Poista