Kipeästi tarvitsen henkilökohtaisen mind coahcherin, tai sellaisen life mentorin, tai mikä lie cheerleaderin.Pian mun ansiosidonnaiset päivät on loppu. Sitten putoan maallisen ja helvetin väliseen tilaan, enkä todellakaan tiedä miten siitä eteenpäin.
Avoimessa amk:ssa on menossa mielenkiintoinen jakso: anatomiaa, mikrobiologiaa ja patologiaa. Mutta mieli on synkkä kuin talvinen iltapäivä. Ihan sivistyksen vuoksi luiden ja lihasten latinan kielisten nimien opiskelu tuntuu melko tarpeettomalta. Jos nyt kuitenkin jaksaisin uskotella, että joskus olen oikea opiskelija ja jossain tulevaisuuden hämärissä tutkinto häämöttää.
Mummolassa 70-luvun lopussa. Parasta mitä voi tehdä myös nakuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti