perjantai 26. syyskuuta 2014

Roudasta rospuuttoon

Tämän blogin oli tarkoitus olla mahtipontinen kehityskertomus surkean, työelämästä ulos pullahtaneen, keski-ikäisen naisen kasvusta ja kamppailusta takaisin työhön ja elämään.

Nyt ei kyllä tapahu mitään mainittavaa.


Muutaman vuoden ajan mun kestounena on ollut, kun jalat pettää keskellä ihmispaljoutta. Kukaan ei kiinnitä huomiota maassa makaavaan, eikä pysähdy auttamaan mua pystyyn.

Viime yönä keksin unessa ratkaisun tähän ongelmaan ja hommasin pyörätuolin. Mutta kaupunki oli täynnä esteitä, portaita, kynnyksiä ja ylämäkiä.

Oli pakko nousta ja alkaa työntää pyörätuolia. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti